lauantai 11. kesäkuuta 2016

Nykyinen hevostilanne

Nyt kun olen jälleen näköjään taas joku yli-innokas heppabloggaajatyttö erittäin pitkästä aikaa ja löydän itseni jo toista päivää putkeen näppäimistön ääreltä kirjoittamasta tänne taas jotain, ajattelin hyödyntää tämän luultavasti hyvin lyhytkestoisen mielenkiinnon bloggausta kohtaan. Koska olen viimeaikoina tai oikeastaan viime vuosina kirjoitellut tänne tosi vähän, teillä ei varmaankaan ole mitään hajua mun nykyisestä tilanteesta niin heppojen kuin minkään muunkaan osalta, joten ajattelin sitä nyt vähän tässä postauksessa selvittää. Ajastan tämän viikonlopulle kun itse olen Ruotsissa jottei kaikki kiva tulisi ihan yhteen putkeen ennenkuin taas loppuu ;)


Tosiaan siis mullahan on edelleenkin "vain" yksi oma ratsurotuinen heppa eli Pami. Siitä nyt olenkin tänne eniten kirjoitellut mutta koitan nyt kertoa vähän lisää, kysyä toki saa jos vielä jokin jää epäselväksi. Pamihan on nyt siis 7-vuotias ja se tuli mulle 2014. Tie on ollut vähintäänkin kivinen, kun itsehän pääsin ratana hädintuskin 60cm kun Pamin sain. Ja koska asumme näinkin syrjässä, on lähimpien valmentajien luokse vähintään 30km matka ja koska arkisin ei vanhempien töiden takia pääse mihinkään ja viikonloppuisin aika on muuten todella rajallista, treenataan tälläkin hetkellä pääsääntöisesti itsenäisesti. Täälläpäin nimittäin yksi valmentaja josta tykkään ehkä eniten pitää valmennuksia vain arkisin. Minähän en tästä tykkää vaan oikein mielelläni valmentautuisin enemmän, mutta eiköhän se jo kohta korjaannu (kuten olen varmaan alusta asti sanonut, heh...). Nyt ollaan kuitenkin jo vähän enemmän päästy valvovan silmän alle kuin ennen. Kuitenkin, ilman valmentajaakin voi kehittyä vaikka tokikin paljon hitaammin ja kaikki tulee opeteltua vähintäänkin kantapään kautta, sen olen ainakin oppinut. Jollain ihmeen tavalla ollaan päästy kuitenkin näissä kahdessa vuodessa sille tasolle, että voimme kisata 90-100cm tasolla edes jotenkuten siedettävän näköisin suorituksin. Nyt olen jotenkin tänä vuonna saanut taas paljon paremman otteen treeneistä ja niin sileällä kuin esteilläkin hommat rupeaa sujumaan oikeasti eikä aina vaan sinne päin. Molemmissa on kyllä vielä hirveästi töitä ja etenkin koulupuolella tarvitsin niin paljon valmennusta, en edes viitsi kertoa kuinka vähäinen on meidän kouluvalmennusten määrä näiden kahden vuoden aikana... No, eipä voi oikein syyttää kuin itseään ettei saa mitään aikaan. Toki ei se pelkästään siitä kiinni ole kuten aikaisemmin jo sanoin. Mutta Pamin kanssa ei siis mitään ihmeellistä, välillä paremmin ja välillä huonommin mutta toivottavasti ainakin mennään kokoajan eteenpäin. Mikäli edes jossain määrin tätä blogia jatkan niin meistä saa sitten täältä lukea, tässä vain pientä pohjaa tuleville postauksille.


Hevonen jolla ratsastan toiseksi eniten on meidän kilpaileva lv-ruuna Lucky Tempest eli Laku, josta on täälläkin varmaan joskus ollut jotain juttua. Vaikka emme tietenkään mitenkään tavoitteellisesti ratsastusta treenaa raviuran ollessa pääasiana, on herrasta kuoriutunut varsin pätevä ratsu. Ja koska ratsastus on erittäin hyvää treeniä ravurille ja Laku selvästi siitä tykkää niin koitankin mahdollisimman usein jaksaa hänenkin selkään kiivetä. Saatan silloin tällöin siis Lakustakin tänne jotain kertoa jos nyt jotain kertomisen arvoista on ja siksi ajattelin senkin mainita niin tietää kenestä puhun. Ja Lakuhan on siis 6-vuotias mikä tuntuu hirveän paljolta kun 2 tunnin ikäisestä on tuota omaa kasvattia katsellut. Vaikka Laku onkin usein mitä erikoisin ja välillä jopa ärsyttävin hevonen mitä olen koskaan tavannut, on se silti myös omalla tavallaan ehkä tärkein - juuri siksi että se on oma kasvatti, ainut niistä jonka elämässä on oikeasti ollut koko ajan.

jäipäs häiritsevästi vähän aitaa näkyviin kuvan alareunaan...
Ratsastuskoulu jossa kävin lopetti ratsastuskoulutoiminnan viime vuonna, joten sielläkään en enää käy. Tosin en käynyt hetkeen ennen sen loppumistakaan. Muita ratsastettavia mulla ei siis valitettavasti ole, satunnaisesti ratsastan kyllä Veeran uutta ponia läpi sekä muita heidän hevosia jos tarvitsee. Mutta mitä kuuluu Kuldalle? Kulda on edelleen mulla, olen muutaman kerran sen myymistä miettinyt mutta en vaan pysty siihen. Lupasin sille aikoja sitten että se ei multa lähde muualle kuin monttuun ja sen ajattelin pitää. Pitäsi vaan löytää sille omat kärryt että pääsisi kunnolla liikuttamaan sitä, tällä hetkellä se liikkuu kerran viikossa pikku ratsastustunnin merkeissä sekä välillä kärryiltä, kunnes saadaan tosiaan omat kärryt. Haluaisin myös tosi paljon koittaa sillä valjakkoajoa koska uskon että Kulda jos joku olisi siinä hyvä ja oikeasti tykkäisi siitä, mutta en valitettavasti ymmärrä esimerkiksi säännöistä yhtään mitään ja yksin on vähän vaikeaa aloittaa mitään uutta lajia. Ehkä vielä joskus, jos ponin ikä tai terveys ei tule vastaan. Raijalla en enää ratsasta, jos joku vielä sen muistaa. Toivottavasti tämä selvensi asioita edes vähän jos joku on jotain miettinyt. Ainiin ja tottakai kohta saatte myös ihastella pitkästä aikaa varsakuvia, sillä meille pitäisi 13.6 syntyä ensimmäistä kertaa varsa omaan pihaan, en malta odottaa! Mutta nyt lähden pakkaamaan loput tavarat, katsotaan jos ensi postauksessa olisi jo niitä varsakuvia, tai ylipäätään mitään tuoreita kuvia...

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Voisiko olla huonompaa tuuria?


Viimeksi kun kirjoitin, eli 14.5 meillä oli mennyt tosi hyvin Pamin kanssa ja oli paljon kivoja suunnitelmia. No, ei nytkään huonosti mene ja mitään hätää ei ole mutta epäonnea meillä on kyllä ollut ihan tarpeeksi matkassa. Tosiaan silloin 15.5 meillä olisi pitänyt olla estekisat, mutta heräsin aamulla ennen herätystä kauheaan päänsärkyyn. Ajattelin että se menee ohi kun menen sisälle ottamaan särkylääkkeen (nukuin siis ulkona teltassa). No, eipä tarvinnut kun lääke ottaa ja sohvalle raahautua niin sydän jo pomppi hirveää vauhtia ja kädet tärisi, hetken kerkesin sohvalla maata kunnes jo oksensin. Sitten nousi kuume ja näinpä ei tarvinnutkaan sinne kisoihin lähteä... 22.5 meillä oli sitten ne laukkakisat. Sinne kyllä päästiin mutta vähän huonolla valmistelulla hevosten karattua edellisenä päivänä. Ne juoksivat varmaan 10km pitkin isoja teitä ja Karstulan keskustaa. Kenellekkään ei onneksi ollut käynyt mitään joten päästiin lähtemään. Oltaisiin voitettu lähtömme jos Pami ei olisi päättänyt poistua radalta viimeisessä kaarteessa, jossa kaikilla muilla radoilla on portti mutta tuolla ei ja koska se oli niin lähellä maalia, Pami luuli homman olevan hoidettu. Eihän se mitään haittaa kun leikkimielinen kisa kyseessä mutta todella vaarallinen tuollainen, nytkin meinasi jäädä ihmisiä alle. En ymmärrä miksei aitaa olla voitu rakentaa muutamaa kymmentä metriä pidemmäksi.


Seuraava juttu pitkin sitten olla 29.5 maastoestevalmennus. Ei päästy sinnekkään. Se oli sunnuntai, olin perjantaina ratsastanut ja silloin Pamilla oli kaikki kengät vielä hyvin jalassa. Lauantaina päivällä kuitenkin ennen kuin olin ratsastamaan ehtinyt iskä tuli sanomaan että Pami ontuu pahasti. Menin sitten katsomaan ja vej oli kenkä lähtenyt osittain irti ja käänne oli painunut vähän matkaan kavion pohjasta sisään. Ei sinäsä vakavaa mutta koska Pami ontui ei voitu valmennukseen lähteä. Eihän se epäonni siihen loppunut, vaan meillä oli sunnuntaina kisat jotka meni kyllä niin penkin alle kun voi mennä. Molemmista luokista hylky jo toiselle esteelle. Pamilla oli monen asian summasta kunnon tammapäivä ja hän rupes jarruttamaan esteelle heti kun näki mikä este oltaisiin hyppäämässä. No, ei se mitään, ärsyttää lähteä noin kauas ottamaan muutama verkkahyppy ja yksi hyppy radalla. En usko että voi enää enempää vastoinkäymisiä tulla, joten eiköhän tämä tästä treenillä parane! Eilen ainakin kun testasin Pamilla pikaisen ratsastuksen merkeissä hackamorea, oli se aivan super. En varmaankaan pysty kokonaan siihen siirtymään ainakaan vielä mutta ehdottomasti tarkoituksena olisi mennä sillä ainakin välillä mahdollisimman usein. Pitää vielä testata sitä esteillä ja katsoa miten käy kun ei voi laittaa martingaalia jota Pami kyllä normaalisti aika paljon tarvitsee. Toki sekin on vain minusta kiinni miten saan sen ratsastettua.


Tällä kertaa siis jälleen vain hyvin pintapuolisesti kuulumisia kun ei viitsi kovin tarkasti ruveta yhteen postaukseen kuukauden tapahtumia selittelemään. Mutta nyt tulee jo kuitenkin alle kuukauden välein postauksia joten ehkä on toivoa päästä vielä joskus normaalitahtiin takaisin. Jos teitä on vielä siellä jotka tätä jaksavat lukea, ilmoitelkaas millaisia postauksia haluaisitte lukea niin koitan niitä toteuttaa. Hyvää kesälomaa kaikille joilla sellainen on!

lauantai 14. toukokuuta 2016

Hevoset 2016


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Jonkun verran viivästynyt tämä heppamessuista kirjoittaminen kuten huomaatte, ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/kiinnostanut kirjoittaa yhtään mitään tänne. Nyt kuitenkin kun oli sopiva hetki ja sain koneenkin viimein edes hetkeksi yhteistyöhön, ajattelin tulla tämän postauksen tekemään. Ihan tarkkaan en tietenkään edes kaikkea muista enää mutta ehkä suurinpiirtein.

Olin siis tänä vuonna messuilla molempina päivinä. Messut olivat jälleen kerran oikein mukavat ja vaikka päivät ovatkin pitkiä jos tuolla koko päivän on, aika menee silti nopeasti kun kokoajan on jotain mielenkiintoista tekemistä. Expoon olin hieman pettynyt, en löytänyt oikein mitään kivaa vaikka kolusin koko alueen monesti läpi. Siispä ostoksista tarttui mukaan vain halpis nahkariimu, Eskardonin huopa sekä uudet Roecklin hanskat. Olisin halunnut ostaa Parlantin minichapsit, mutta koska olen niin pitkäjalkainen ja mun chapsien pitää olla vähintään 49,5cm pitkät ja kapeat, ei heillä tietenkään ollut mun kokoa mukana. Täytynee tilata sitten kun saan taas rahaa. Ohjelmista taisin katsoa ainakin esteratsastusklinikan, rotuesittelyt, valjakkoajokisan, suokkien orikavaldin (olikohan edes tuonniminen, en kyllä muista yhtään.. mutta hieno se oli!) sekä tietenkin estekisat molempina päivinä. Nälkähän tuolla vähän tulee aina kun en ainakaan itse raaski ostaa tuolta kalliita ruokia. Ihmisiäkään ei onneksi mitenkään ylipaljoa ollut vaikka toki ruuhkaa varsinkin lauantaina osastoilla melko paljon olikin. Kokonaisuutena jälleen kivat messut ja varmasti menen myös ensi vuonna. Mahdollisesti myös kisaamaan jos siellä olisi ensikin vuonna joku 100-110cm pikkuluokka.


En saa nyt kyllä mitään kovin järkevää tekstiä messuista sen enempää tuotettua joten voisin kertoa myös hieman muita kuulumisia. Näköjään viimeksi tammikuussa olenkin kirjoitellut, aika menee kyllä ihan älyttömän nopeasti. Tosiaan sen jälkeenhän olin siellä Saksassa töissä sen pari viikkoa, ihan jees mutta tottakai raskasta kuten osasin odottaa. Ainakin superhienoja hevosia siellä oli eikä puitteissakaan mitään valittamista ollut. Pamin kanssa on mennyt hyvin ja huonosti. Tosi paljon katkoja treeneihin milloin minkäkin kengän irtoamisen tai haavojen takia. Nyt ollaan kuitenkin *kop kop* päästy taas normaaliin treeniin ja sen tulokset kyllä huomaa jo. Tällä hetkellä meidän ainoat isommat ongelmat on edelleen tuo jalan vanha vamma sekä se, että Pami painaa tosi paljon vasemmalle ohjalle laukassa. Satula on todettu sopivaksi tällä viikolla sekä mukaan tarttui myös koulupenkki vuokralle ja omaksi jos sopivaksi osoittautuu. Mitään jumeja sillä ei ole tuota "betonijalkaa" lukuunottamatta, joten hampaat täytyy nyt katsoa vielä ensi viikolla ja sen jälkeen siirtyä ratsastuksen parantamiseen.


Ollaan nyt aikalailla itsenäisesti jouduttu treenaamaan mutta sekin kyllä korjautuu pian. Koko loppukuun viikonloput on täynnä kaikenlaista ja yksi valmennuskin sinne mahtuu. Huomenna on estekisat, ekat 2-tason kisat joissa menen pelkän 90cm näin "alku"kaudesta. 22.5 meillä on laukkakisat Konginkankaalla, sinne tulee Kulda sekä minä Pamilla. 29.5 meillä on maastoestevalkku Keuruulla jos hengissä sinne asti selvitään. Käytiin helatorstaina avaamassa maastarikausi ja oli sen verran mukavaa että uskaltaudutaan ihan valmennukseen asti menemään. Viimeksi meni ainakin niin hyvin että eiköhän sekin ihan hyvin mene. Eilen tein myös viimeistelytreenit kisoja varten ja otin vain ihan kolmelle pystylle muutamia hyppyjä ja ne meni superhyvin. Huomasi kyllä heti omasta ratsastuksesta miten maastarit vaikuttaa ihan rataesteilläkin, päästiin ongelmitta 115-120cm korkeudella olleet esteet ilman yhtäkään huonoa paikkaa tai kieltoa. Ei olla hypätty kyllä pitkään aikaan edes tuon kokoista kun Pami on kiellellyt. Maastareilta kuitenkin tuli sellainen varmuus mulle että uskallan ratsastaa enemmän eteen jolloin paikatkin osuu paremmin ja Pami ei pääse kieltämään.


Kaikenkaikkiaan siis menee oikein hyvin ja tästä on toivottavasti suunta vain ylöspäin. Ainakin motivaatio on tässä vaiheessa kevättä kohdallaan. Luulisin että saan myös kesän aikana enemmän kuvia, joten toivotaan että jaksan tännekkin välillä kirjoitella, ainakin tällä hetkellä mieli tekisi mutta saapa nähdä miten taas käy. messukuvat tulee asap kiitos jälleen teknisten ongelmien..


lauantai 16. tammikuuta 2016

Jäällä ratsastelua

Hups, taas venyi postauksen teko kun jouduinkin vähän kauemmin odottelemaan että saan uusia kuvia. Mitäs tässä ajassa ollaan tethty? Hepat nauttii pakkasesta ja lumesta ja riehuu minkä kerkeää, kun ihmiset jäätyy heppoja liikuttaessa, ylimääräisiä heinä- ja vesikuormia rahdatessa ja niin edelleen. Mutta tosiaan meillähän on nykyään omassa pihassa 4 omaa hevosta joten siinä onkin jo vähän enemmän työtä hoitaa niitä. Onneksi en kuitenkaan yksin joudu niitä hoitamaan! Lakullakin oli niin hauskaa pakkasen innostamana että se sai mut ekan kerran tiputettua toissapäivänä, mentiin pellolla hangessa ja se säikähti omista jaloistaan eteensä lentänyttä lunta, kääntyi 180 astetta ja itse lensin pehmeään lumeen. Pami on liikkunut nyt vähän säiden mukaan, ihan kovimpina pakkas- ja myrskypäivinä en oo ratsastanu ihan omankin mukavuuden takia. Nyt kuitenkin kun on selkeää ja ei ihan niin kylmä ollaan päästy taas enemmän treenaamaan. Käytiinpä me jo kauden ekat kisatkin hyppäämässä Muuramessa. Sieltä tuloksen kamalin rata mitä oon ikinä ratsastanut 80-90cm luokasta, Pamilla oli ollut vähän taukoa kunnon hyppäämisestä ja virtaa oli aika reilusti, paikat ei osuneet yhtään kun kontrolliakaan ei ollut. Perusradan eka tippui heti koska tultiin ihan pohjaan, 4 vikaa estettä vasta sujui hyvin. Oltiin kuitenkin kolmansia, oli joku muukin kolautellut puomeja! Meidän eka 100cm (erittäin pieni sellainen tosin) menikin jo vähän paremmin, vaikkei kontrollista edelleenkään ollut tietoakaan niin nyt paikat osuivat jo ihan hyvin. Valitettavasti uusinnan tokalle stopattiin koska sain vasta askelta ennen estettä Pamin kääntymään kohti estettä ja se tuli eteen liian äkkiä. Muuten oltaisiin sijoituttu. Oli kivat pikkukisat, ei tuntunut yhtään kisoilta. Oli kiva käydä hyppäämässä hyvällä pohjalla pari rataa alle treenimielessä vaikka kylmä olikin, olin ihan jäässä ratojen jälkeen!


Tänään uskaltauduin viimein jäälle ratsastamaan, oisinkohan kolme kertaa käynyt jo rannassa kääntymässä ja toteamassa että en uskalla... Pamiakin selvästi vähän pelotti olla jäällä aluksi vaikka se olikin siellä jo kerran omatoimisesti käynyt kun kaikki meidän hepat Shirleytä lukuunottamatta karkasi maanantaina ja kierteli pitkin kyliä poliisit ja me perässä. Saatiin ne onneksi kiinni Veeran perheen tallin pihasta jossa Kuldakin siis asuu. Kiersin ensin puoli kierrosta käynnistä ja rupesin sitten varovasti ravailemaan, pari kertaa niin heppa kuin minä säikähdettiin jään rasahtelua mutta nopeasti siihen tottui että ehkä sen takia ei upotakkaan. En tiedä yhtään kauanko menin, varmaan yhteensä 5-6 kierrosta kiersin, joista 4 laukassa ja pari ravissa. Pami oli ihan kiva lopuksi kun se suostui rentoutumaan, jostain syystä se joka kerta laukassa painaa hirveästi sisäkädelle ja siinä on kamala työ saada se pois siitä. Yritän selvittää miksi ja korjata sitä kokoajan. Keskityin enemmänkin rentoon höyryjen päästelyyn kuin mihinkään kouluvääntöön kun tilaa kerrankin oli päästellä. Viimeisen kierroksen kun ravailin niin vaadin vähän parempaa ravia ja siinä Bamse olikin jo oikein kivasti kuulolla, aavistuksen raskas edestä kun oli jo väsynyt. Oon käyttänyt Pamilla nyt jo kauan pelkkää pessoaa ihan vaan sen takia että kentälle ei ole ollut nyt juurikaan asiaa, se rupeaa tulemaan kuntoon vasta nyt. Pessoallakkin vaan alkaa olemaan jo niin kova työ saada pysymään Pami käsissä että pitää kyllä taas hetkeksi vaihtaa pehmeänpää takaisin suuhun.


Huomenna olisi tarkoitus ottaa muutamia hyppyjä kentällä pikkuesteillä ja vähän perehdyttää vuokraajaa Pamilla hyppäämiseen. Lähden perjantaina kahdeksi viikoksi siis Saksaan ja sen ajan Pamin liikutuksen hoitaa vuokraaja ja mahdollisesti joku muu. Hirvittää jättää se näin pitkäksi aikaa jonkun muun ratsastettavaksi mutta se vaatii aktiivista liikutusta joten varmasti on oikea päätös. Tosiaan, viime postaukseen muutamat kommentoivatkin Pamin jalasta enkä ole siitä tainnut mitään mainita joten selvennän nyt tähän ettei siitä tarvitse sitten kenenkään omiaan keksiä. Pamilla on siis oikeassa takajalassa, lonkan/reiden mikä se nyt onkaan nimeltään kohdalla vanha lihasvamma ja lihas on siitä kohdalta kuin betonia. Se on hierojan kanssa katsottu ja sitä hoidetaan kokoajan hierojan antamin ohjein paremmaksi ja toki myös hieroja sitä hieroo välillä. Meillä on myös ihan lähituttavapiirissä eläinlääkäri joka varmasti sanoo mulle suoraan heti jos se jotenkin ratsastusta/hyppäämistä haittaisi. Myöskään valmentajat eivät siitä sen kummemmin välitä. Seuraavan kerran kirjoittelen varmaankin sitten vasta Saksan reissun jälkeen, toivottavasti saan sieltä jotain materiaalia tännekkin. Nyt siis kolmeksi viikoksi hei hei! Ja tämän postauksen kuvista kiitos kerrankin siskolle :) Laitoin niitä nyt aika rajallisen määrän tähän että jäisi säästöönkin muutama kun sen verran harvoin kuvaajaa saan kuitenkaan! Onneksi kuitenkin panostin ja laitoin vanhan kypärän, 4 kokoa liian ison toppatakin ja ehkä koon liian isot topparatsastushousut, nämä varmuuden vuoksi vähän isompana että mahtuu turvaliiviä sun muuta alle.

torstai 31. joulukuuta 2015

Piian & Akin valkut

Viimein alkoi mullakin joululoma ja nyt on taas mahdollisesti hieman enemmän aikaa kaikelle muullekkin kuin koululle. Tosiaan, alkoi aikoja sitten mutta jostain kumman syystä en sitten ihan kerralla päässyt paria lausetta pidemmälle tämän kirjoittamisessa. En ymmärrä mikä siinä on että vaikka olisi motivaatiota ja aikaa kirjoittaa, aloittaminen on niin vaikeaa ja kun jotain kirjottaa, voi välissä lähteä tekemään jotain muuta ja sitten siirtääkkin seuraavalle päivälle kirjoittamisen! Kuitenkin, harmi, että säät on edelleen surkeat vaikka aikaa onkin nyt enemmän kaikelle, vaikeuttaa meidän maneesittomien ratsastusta ja varsinkin hyppäämistä melkolailla... Ihan joka viikonloppu kun ei valmennukseenkaan pääse. Anyway nyt oli tarkotus kertoa noista Piian ja Akin valmennuksista sen verran mitä nyt enää muistan! Piian valmennushan oli 6.12 ja Akin 12-13.12.

voi että näytän ihanalta mummelilta!

Kumpikaan valmennus ei kyllä mennyt millään lailla hyvin. Ennen Piian valkkua Pamilla oli ollut viikko-pari ns. pakollista vapaata ja olin kerennyt liikuttaa sitä muistaakseni 2 tai 3 kertaa ennen valkkua. No Pamillahan, kuten varmasti monella muullakin nuorella tammalla nousee vapaapäivät melkolailla päähän joten se oli kaikkea muuta kuin normaali, oma mukava itsensä ratsastaa. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun se jo verkassa meni pitkät sivut kokoajan jännittyneenä pää pystyssä laukkoja vaihdellen ja kavalettien ylitys ravissa oli pakko tehdä hypäten että varmasti pääsee yli 20cm "esteestä". Mulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia ja olin valmis luovuttamaan jo ensimmäisen tehtävän kohdalla. En viitsi nyt tarkemmin selostaa mitä tehtiin mutta aluksi tultiin volteilla kavaletteja ja sitten radanpätkiä ja lopuksi kokonainen rata. Kavaleteilla Pami oli jännittynyt, ei taipunut, juoksi kättä vasten ja pukitteli. Sama jatkui viimeiselle radalle asti. Välissä otettiin myös yhden askeleen sarjan a:lle muutama kielto, syytä en kyllä enää muista. Lopulta kuitenkin kun päästiin menemään rataa meni se jo ihan hyvin vaikka ratsastettavuus edelleen oli huono, joten olin ihan tyytyväinen! Ennen en olisi saanut sitä edes tuon vertaa korjattua jos lähtötilanne oli mitä oli. Piia sanoi valkun jälkeen mm. että olen kyllä hyvä ratsastaja mutta oon jäänyt liikaa matkustamaan, pitäisi ratsastaa enemmän ja Pamin kanssa on tehtävä vielä paljon töitä. Vaikkei kyllä parastamme missään nimessä esitettykään niin on kyllä aivan totta työ, töitä on tehtävä paljon ja kokoajan yritetäänkin.


Akin valmennus oli tosiaan kaksipäiväinen. Lauantaina mentiin vähän teknisempää, lyhyttä rataa osissa ja lopuksi kokonaisena. Paljon mulle vaikeita juttuja. Muuten meni ihan hyvin, mutta ensimmäiselle suhteutetulle toin aina liian hiljaa kaarteesta jolloin paikka ei osunut, mutta kun uskalsi tulla tarpeeksi hyvässä rytmissä sujui sekin hyvin. Ainut iso ongelma tällä kertaa (ja varmasti myös tulevaisuudessa...) oli kieltely yhden askeleen sarjalle. B-osa oli isohko, n. reilusti päälle metrin ja a hieman pienempi. Este oli kaarteesta 2-3 laukkaa ja vaikka kuinka yritin, toin Pamin aina liian hiljaa jolloin paikka ei osunut ja väli olisi jäänyt pitkäksi ja vaikka mitä muuta. Ensimmäisellä kerralla Pami yrittikin tulla sen kahdella, jolloin rysäytettiin suoraan läpi b:stä ja siitähä tamma otti nokkiinsa ja emme ikinä päässeet sitä sen alkuperäisessä korkeudessa. Tässä oli kyllä ihan omaa syytä ettei sitä päästy, mulle on tullut joku kamala ongelma etten uskalla estää Pamia kieltämästä. Tiedän että saisin sen yli mutta jostain syystä mua pelottaa että jos tuon sen tarpeeksi "kovaa" esteelle ja hyvin niin että se hyppäisi, se meneekin ohi taas jolloin tipun koska vauhti on nyt sopiva eli kovempi. En tiedä mistä mulle on tälläinen tullut, tämä on yksittäisillä sama jos esteet nousee yli 110cm mutta sarjoilla riittää jo metri. Mun pitäis vissiin tippua, viimeksi vuosi sitten lentäneenä rupeaa unohtumaan miten ei-kamalaa se yleensä onkin. No, ainakin tiedän mistä ongelma johtuu ja olenkin nyt jo tämän viikkoisissa itsenäisissä treeneissä saanut siitä korjattua oikein hyvin keksittyäni keinon!


Toisena päivänä hypättiin helpompaa rataa. Tästä en oikeasti juurikaan mitään muista, liekö siksi että olin kuumeessa. Pari kertaa Pami koitti vieläkin kieltää mutta nyt kun esteet olivat pienempiä ja rytmi oikeasti kohdallaan se luovutti kyllä helposti. Aki laittoi mut laukkaamaan pari kierrosta maneesia ympäri oikeasti reippaasti ja sitten tulemaan sillä laukalla esteelle - tuntui että mennään seinistä läpi ja kaadutaan joka kaarteessa, mutta kun katsoin videota ei vauhti oikeasti ollutkaan yhtään liian kova... Ja kuin ihmeen kaupalla (:D) alettiin päästä esteistäkin yli! Aki on kyllä niin meille sopiva valmentaja, se osaa kyllä istuttaa ajatukset juuri oikein mun päähän ja treeni on oikeasti tehokasta ja hyödyllistä, vaikkei välttämättä aina niin itselle mieluisaa (lue: helppoa). Ratahan oli tosi pieneksi jätetty meille, ehkä noin 80-90cm mutta se oli meille siihen väliin juuri sopiva korkeus. Täytyy nyt jatkossa kyllä aina itsenäisesti hypätessä korjailla näitä Akilla paljastuneita ongelmia sekä myös niitä mitä Piian valkussa oli. Muutamia hyviä tehtävävinkkejäkin molemmista jäi mieleen, Piian vinkkiä olenkin jo toteuttanut kotitreenissä.





Kuldakin pääsi muuten silloin lauantaina Akin silmän alle muutamia hyppyjä tekemään. Pikkuponi oli alun temppuilujen jälkeen oikein hienosti ja varmasti tästä oli hyötyä Veeralle ja ponille. Tällä(kin) kertaa on vain videomateriaalia ja postausta täydentää vanhat kuvat. Videohan on tosiaan ihan hirveää katsottavaa kun halusin huonotkin pätkät siihen toki laittaa. Postaukseen en jaksanut/muistanut tietenkään ihan kaikkia fiiliksiä jakaa joten jos videota katsellessa jää jotain epäselvää, kysy kiitos. Video on aika pitkä, toivottavasti kukaan ei jaksa sitä katsoa joku jaksaa sen katsoa, kesti nimittäin kauan ladata se! Suunnitelmissa olisi nyt seuraavaksi ehkä jokin videopostaus ja muita vähän erilaisia postauksia ja sitten viimein voisin yrittää alkaa ihan tasalla kertoa kuulumisia, eikä aina jälkikäteen. Riippuu vähän siitä saanko ketään (siskoa) ikinä kuvaamaan treenejä. Huomenna koitan pitää netittömän päivän ja tehdä jotain oikeasti hyödyllistä, joten ylihuomenna koitan keksiä tänne jotain, ehkäpä se video tai kuvapostaus, noita kuvia kun on aika paljon varastossa. Toki toiveitakin saa esittää jos jotakuta vielä kiinnostaa, lupaan toteuttaa kaikki yhtään mahdolliset!

Ja tosiaan sen jutun voisin nyt tähän loppuun vielä pikaisesti laittaa. Eli siis lähden 25.1 Saksaan ratsastamaan/heppahommiin. Se on mun TET- paikka, mutta vain sen takia että pääsen jo aikaisemmin sinne ja lyhyemmälle "koeajalle", joka sitten ensi kesänä jatkuu jos kaikki sujuu hyvin. Otan varmasti jonkunlaisen kameran mukaan ja kuvailen mitä ehdin ja saan, jos en ehdi/saa niin ainakin tekstin muodossa sitten reissun (viikko-pari) jälkeen kuulette siitä varmasti. Kysyä voi jossain muualla kun täällä jos jotain välttämättä haluaa enemmän tietää. Olen kyllä huippukiitollinen tämän mahdollistaneille!

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Hierontaa ja valmentautumista

Moi taas. Mulla on jo hetken ollut taas sellainen olo että voisin tännekkin välillä jotain kirjottaa ja nyt oli sopiva hetki, mulla kun on niin paljon ylimääräistä aikaa tällä hetkellä kun edessä on vielä tällä viikolla 2 koetta ja ensi viikolla 4 koetta... Eikä sitä auta yhtään se että olen koko viikonlopun menossa. Kuten otsikosta voi päätellä, oli Pamilla hieronta tänään. Ajattelin hierotuttaa sen nyt läpi ensimmäistä kertaa meillä ja se olikin kyllä ihan hyvä, vaikkei sillä mitään suurempia jumeja ollutkaan yhtä vanhaa, todennäköisesti lihasvammaa lukuunottamatta. Kaula oli vasemmalta hieman kireä ja takapää oikealta. Ainut varsinainen löydös normaalin kireyden lisäksi oli oikean lonkan paikkeilla. En muista olenko täällä maininnut mutta se on pariinkin otteeseen tänä vuonna kintereestä piikitetty ja kuvattu, mutta kuvissa ei mitään näkynyt. Nyt saatiin sitten syy sillekkin, miksi se sillä ottaa hieman lyhyempää askelta kuin toisella. Lihas oli siitä kohdalta ihan kivikova aluksi, loppua kohden se hieman pehmeni kuulemma mutta on edelleen jäykkä. Lisäksi jalka näyttää aavistuksen erilaiselta kuin toinen siitä kohdalta, itse en tätä kuitenkaan ole edes huomannut. Se voi johtua jostain tapaturmasta, kuten oven väliin jäämisestä tai muusta puristuksiin jäämisestä. Pami ei kuitenkaan arkonut sitä eikä siinä ollut muuta ongelmaa joten ihan kotikonstein voidaan jatkaa sen hoitoa. Ohjeiksi saatiinkin hieroa sitä muutama minuutti ennen ratsastusta, laittaa arnikaa, syöttää msm:mää jota se kyllä saa muutenkin, tehdä väistöjä ylämäkeen etenkin vasemmalle (eli oikea jalka ylämäkeen päin) sekä alkuverkoissa suoraan käyntien jälkeen laukata ja vasta sen jälkeen jatkaa ravityöskentelyä. Uskoisin kyllä että näillä ohjeilla saadan jalkaa jo oikein hyvin hoidettua, ja kun se on kunnossa niin toivottavasti ei ole sitten muita ongelmia.

Tämä kuva Manunkylän kisoista 3.10, loput joistain kesäisistä treeneistä raviradan kentällä joissa ilmeisesti teemana sukellus...
 Alunperin hieroja pyydettiin huonon ratsastettavuuden ja satulan mahdollisesti aiheuttamien jumien vuoksi. Olin kyllä aiemminkin miettinyt että tuossa jalassa olisi jotain lihasperäistä mutta se ei kuitenkaan enää ollut päällimmäinen syy kutsua hierojaa. Tästä lähtien koitetaan käydä suunnilleen säännöllisesti hierotuttamassa Pami niin pysytään ajantasalla paremmin. Penkki menee siis myös vaihtoon, Pamin saatua massaa meille tulon jälkeen se on alkanut aavistuksen puristaa lavoilta. Ei mitään merkittävää, eikä se ollut aiheuttanut Pamille minkäänlaisia jumeja. Yritän kuitenkin välttää sen käyttöä ja käyttää sitä vain "pakollisissa" tilanteissa kunnes saadaan se tarkistutettua.


Liikutusta sai onneksi yhden kevyemmän päivän, eli huomisen jälkeen jatkaa normaalisti joten pääsemme viikonloppuna hieman hyppäämään ennen 12-13. päivä olevia Akin valmennuksia. Ajattelin etten ehtisi kertaakaan hypätä ennen niitä, jos Pami joutuisi vieläkin seisomaan (se on seissyt nyt vähän aikaa ennen hierontaa erinäisten pakottavien syiden vuoksi) hieronnan jälkeen, onneksi ei. Luulin että joutuisin käydä itsenäisesti maneesilla hyppäämässä kun saikin alkaa näin pian ratsastamaan normaalisti, mutta onneksi sattui vapautumaan peruutuspaikka Piia Pantsun valmennukseen Lehtimäelle sunnuntaille! Se olisi ollut kaksipäiväinen (kuten Akin valmennus viimeksi mutta pitkän matkan takia oltiin vain 1 päivä) mutta ehdin sopia peruuttamatonta menoa lauantaille, joten pääsen vain sunnuntaina. Innolla odotan kyllä Akin valmennusta, mutta myös Piian koska en ole ikinä hänen valmennuksessaan ollut ja kuullut olen pelkkää hyvää.



Normaaleja treenikuulumisia siis ei nyt ole kun en ole tosiaan päässyt ratsastamaan, joten tämän kummempaa asiaa mulla ei ole. Pitkästä aikaa kyllä kirjoitus sujui ja hetkessä sain näinkin pitkän postauksen kirjoiteltua ihan mielellään. Ainiin, saimpas mä jo oikeastaan ainoan joululahjanikin, nimittäin Tretornin ratsastussaappaat kotisaappaiksi. Kisoihin on sitten edelleen kengät + chapsit mutta halusin kotiin saappaat koska tykkään käyttää niitä enemmän varsinkin jos on useampi ratsastettava ja koska nuo olivat todella edullisesti alennuksessa, ostin ne sitten. Taino, äiti osti. Ne olivat hieman liian pienet mutta erinäisten venytystoimenpiteiden jälkeen sain niistä käyttökelpoistet :D Kaikki ei ehkä ihan tykkää enää noista ja olin itsekin vielä jokin aika sitten aika hyi -kannalla noista mutta nyt kyllä tykkään. En malta odottaa että voin kertoa tännekkin eräästä jutusta, joka varmistuu parin viikon päästä, tai itseasiassa se on jo varmaa mutta en itsekään tiedä siitä vielä kovin paljoa. Hevosiin se kuitenki liittyy ja on upea mahdollisuus. Mulla on jo pari-kolme viikkoa ollut luonnoksissa postaus niistä Lehtimäen kisoista, haluatteko että kirjoitan postauksen vielä loppuun ja julkaisen vai annanko olla? Ratavideota Akin valmennuksesta en vieläkään saanut tänne asti, laitan sen johonkin väliin sitten. Pätkiä siitä voi katsoa heppaig:stä @susannapalmira !

perjantai 13. marraskuuta 2015

Huippuvalmennus

Nyt oli ihan pakko tulla pitkästä aikaa tännekkin kirjottamaan koska haluan jonnekkin säilöä sunnuntaisen valmennuksen opit ja fiilikset, missäs se tämän paremmin onnistuisikaan! Ensiksi voisin kertoa ihan yleisesti vähän miten menee nykyään niin saa tästäkin postauksesta vähän paremmin selkoa. Pamin kanssa on mennyt ihan hyvin ja terveenäkin on pysytty pahaa haavaa leuan alla lukuunottamatta. Penkki pitäisi tarkistuttaa ja heppa käyttää hierojalla. Muuten ihan samaa rataa mitä ennenkin, parissa valmennuksessa ollaan käyty ja kisoissa aika paljon aikaisempaan verrattuna, oltaisko me nyt kolmet vai neljät kisat käyty syksyllä. 80-90cm tasolla kisataan, ensi kaudella tavoitteena aloitella kenttää ja rataesteillä mennä ainakin 100cm ja loppukaudesta viimeistään isompaa. Voittoja ei olla keräilty, muutama ruusuke on tullut. Siistejä ratoja kyllä onneksi sitäkin enemmän, sehän se pääasia tällä tasolla on. Mutta nyt kuitenkin asiaan, eli viime sunnuntaiseen estevalmennukseen.

Manunkylä 3.10 90cm
Mulle tarjoutui yhtenä päivänä mahdollisuus lähteä kimppakyydillä Kankaanpäähän Aki Hannulan estevalmennukseen. En ollut ensin erityisen innoissaan lähdössä mutta kuitenkin ihan odottavaisin mielin suostuin lähtemään. Ja kyllä kannatti, oli paras valmennus ja paras valmentaja missä oon ikinä ollu! Paikan päällä Kankaan ratsastuskeskuksessa oltiin hyvissä ajoin tuntia ennen valmennuksen alkua ja meille tultiin ystävällisesti tarjoamaan heti karsinoita odottelua ja varustusta varten uudesta hienosta tallista. Heitettiin hepat karsinoihin ja käytiin vähän kattelemassa paikkoja ennenkuin varustettiin hepat. Maneesikin oli oikein kiva, ei mitenkään valtava mutta hyvä pohja ja ihan sopivan kokoinen. Meitä oli mun ja Petran lisäksi ryhmässä 2 muuta ja se olikin ihan sopiva koko ja oltiin hyvin samantasosia kaikki. Alussa Aki kyseli mitä ollaan tehty ja mitä ongelmia yms. on, koska me oltiin vaan toinen päivä kaksipäiväisestä valmennuksesta paikalla pitkän matkan takia.

Korpilahti 27.9 80?cm
 Aloiteltiin laukkaamalla maneesia ympäri vähän aikaa että Aki pystyi vähän yleisesti kattomaan miten menee. Mulle tehtiin heti alkulaukoissa aika paljon muutoksia, kannukset ja raippa pois, turparemmiä tiukemmalle sekä jalustimia 2 reikää pidemmäksi. Vähän tuntui ensin oudolta kun aina hypännyt niin että on edes jompikumpi, raippa tai kannukset. Pami tuntui kuitenkin todella hyvältä laukassa muutosten jälkeen! Heti kun oltiin saatu säädöt kaikille kohdilleen ruvettiin tulemaan pitkällä sivulla ollutta maapuomi - pysty - maapuomi -tehtävää. Ohjeena oli ratsastaa suoraan ja ensimmäisen puomin edessä myödätä kunnolla ja antaa hevosen hypätä. Tälle tultiin siis ravissa aina. Mentiin pari kertaa ensin kaikki tämä, meillä ei ollut mitään ongelmaa. Sitten Aki pysäytti kaikki ja selitti vähän tarkemmin miten se kuuluu ratsastaa ja jatkettiin hieman isommalla esteellä. Taaskaan ei mitään ongelmaa. Sitten kun este oli 90-100cm meni ensimmäisellä yrityksellä vähän huonommin, koska makasin liikaa kaulalla ja sen takia Pami otti puomin. Aki kertoi mitä korjataan ja seuraavalla kerralla helposti yli. En muista siirryttiinkö tämän jälkeen hyppäämään suoraan kolmoissarjaa vai tultiinko tässä välissä pari kertaa kapea lainepysty mutta kuitenkin. Laineella ei mitään ongelmaa, ensimmäisellä kerralla Pami lähestyi vähän mutkitellen koska ei ollut ennen sellaista nähnyt mutta yli meni kuitenkin.

Manunkylä 3.10 90cm
 Kolmoissarjaa katsoin itse vähän ensin "kauhuissani" koska en ole ennen sellaista hypännyt. Eipä siinä kuitenkaan mitään, ensimmäiselle hyvin niin loput menee melkein itsestään. Tultiin ensin vähän pienempänä ja loppua kohti nostettiin. Sarja oli diagonaalilla ja tultiin vasemmalta. Tätä tehtävää jouduttiin kaikkien kohdalla hinkkaamaan tosi kauan ennenkuin rupesi onnistumaan, ihan ok ei kelvannut. Esteet oli pysty-pysty-okseri, molempiin väleihin 1 laukka. Tultiin kerran ensin ja katsottiin mitä oli korjattavaa. Mä olin ainut meidän ryhmästä joka kaarteesta suoristi hevosen linjalle. Paikat a-osalle taisi joka kerta osua ihan hyvin kun muisti sujua kaarteesta eikä jäädä liikaa kiinni. Mulle Aki sanoi ohjeeksi vaan että mun pitää pysyä kauemmin hypyssä mukana, mulla ei oo kiire hypystä ylös Pamin kanssa. Pamista Aki sanoi myös että se on hevonen joka elää hetkessä eikä sitä kiinnosta mitä seuraavaksi on edessä, se keskittyy yhteen esteeseen kerralla. Muuten tämäkin meni ongelmitta mutta mulle "uuden" hyppytyylin toteutus oli vähän hankalaa aluksi. Ohjeena kaikille oli ratsastaa a:lle paineistamatta ja hyvin ja sitten vaan antaa ohjaa. Noh, taisin kuunnella vähän liiankin hyvin koska kun esteitä nostettiin ja viimeistä okseria hieman levennettiin, jätin Pamin ihan yksin ja kieltohan sieltä tuli. En ikinä horjahda kiellosta mutta nyt meinasin kyllä pitkästää aikaa tippua, onneksi en sitten kuitenkaan. Seuraavalla vähän paremmin tukea ja puhtaasti yli.

Korpilahti 27.9 80?cm
 Kun kolmoissarjakin viimein sujui siirryttiin hyppäämään rataa. Neljän tai viiden askeleen suhteutettu, kolmoissarja, kaksoissarja, laine, pysty ja heti oikealle, uudestaan laine. Taisin tulla kahdesti tai kolmesti tämän radan, aina yhden kerran jälkeen Aki kertoi mikä meni pieleen ja kun monet valmentajat olisivat jättäneet sen siihen, käski Aki tulla uudestaan ja korjata ne virheet. Se oli tosi hyvä juttu mun mielestä. Mun ongelmat oli edelleen samat liian nopeasti hypystä "poistuminen" ja kolmoissarjan jälkeen otin liikaa kiinni ja en ratsastanut kaarretta kaksoissarjalle tarpeeksi sujuvasti joten sen a:lle tuli huono paikka. Ensimmäisellä kerralla en myöskään päättänyt tuunko linjan neljällä vai viidellä ja siitähän tuli sitten sellainen suoritus että yritin neljännellä askeleella ruveta nyppimään vielä viidettä sinne... Muuten meni mun mielestä ihan meidän tasolle hyvin, laukat ei aina vaihtuneet mutta se on kuulemma hevosen ongelma jos ei se itse osaa vaihtaa.

Manunkylä 3.10 90cm
 Oli kyllä oikeesti tosi hyvä ja hyödyllinen valmennus, vaikkei mitään isompia korjauksia tehty meni silti paljon paremmin kuin kotona ja ne pienetkin korjaukset oli tärkeitä. Pami oli tosi kiva, ei yrittänyt ryntäillä ja teki juuri sen mitä pyydettiin. Kinttujaan se saisi vähän paremmin nostella muta eiköhän se tästä, onhan siinäkin toki paljon munkin virheitä mitkä vaikuttaa sen hyppäämiseen. Mä kyllä keskityn valvovan silmän alla paljon paremmin enkä vaan roiski miten sattuu menemään. Ens kuussa ehdottomasti uudestaan jos vaan saadaan tarpeeksi osallistujia että Aki tulee Larjalle. Ja vaikkei tulisikaan niin olen kyllä valmis kauemmaksikin matkustamaan! Kehuja sain mun istunnasta, se on niin vahva että mun ei tarvi antaa pohjetta yhtään kun vien jo istunnalla niin paljon hevosta eteenpäin. Ja aina kun teki mieli puristaa pohkeella - ei saa. Pami oli kyllä tosi nätisti tuolla ja sai paljon kehuja niin multa kuin parilta muultakin, on se hieno!

Korpilahti 27.9 80?cm
Sunnuntaina meillä onkin näillä näkymin kauden toiseksi vikat kisat Lehtimäellä, menen pelkän 90cm koska vaihtoehtoina on meille sopivista vain luokka 3, jossa on vapaavalintainen korkeus 70cm ylöspäin enkä näe järkevänä maksaa 20e että saan mennä saman radan kahdella korkeudella. Ei varmaan tällä kertaa muuta, katoin tossa että kuvia on aika paljon kertynyt varastoon joten saatan vanhojen kuvien kera tulla postailemaan toistekin. Tässäkin siis vanhoja kuvia kun valmennuksesta on vain videota! Videosta sen verran että iskä kuvas sen mitä osaa ja en ollut muistanut poistaa yhtä pitkää videota muistikortilta, joten se tuli aika pian täyteen ja sen takia vain alun tehtävistä videota. Ääniä en viitsinyt kysymättä jättää ja en vaan yksinkertaisesti tiedämistä löytäsin vapaasti otettavaa järkevää musiikkia tuohon joten olkoon sitten kokonaan ilman ääniä. Kokoajan tuntuu, että jotain jäi kertomatta mutta ei nyt ainakaan tuu mieleen muuta...

Korpilahti 27.9 80?cm, muistakaa kattoa alas esteellä!
Linkki videoon, en tiedä enkä halua tietää miten yt teillä heittää tuon videon... Edit:// Ratavideohan se oli mikä sitten unohtu, sen lisään huomenna kiitos koneen joka irtisanoi sopimuksen tältä päivältä.

torstai 27. elokuuta 2015

Deluxe Primacat - fiksu vaihto

Huhhuh, en ole kyllä edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen avannut konetta kertaakaan, on ollut sen verran kiire! Eikä nytkään kyllä ole aikaa yhtään, vaan hirveässä kiireessä kirjoitan tätäkin. Tänään se vasta kiire on ollutkin, reilun tunnin kerennyt olla sisällä... Viimeinen viikko on kyllä muutenkin ollut jostain syystä tosi kiireinen vaikken ole mitään erityistä tehnyt. Ensi viikolla menen tettiin Savon eläinsairaalaan, en tiedä saanko sinne konetta mukaan kun en läppäriä omista. Yritän kuitenkin ainakin jotain kuvailla siellä ja kirjoittaa sitten siitä postauksen! Mutta nyt aiheeseen, tämä ei liity hevosiin eikä minuun vaan kissoihin. Hain jonkin aikaa sitten Primacatin fiksu vaihto "ohjelmaan", josta 300 kissaa & kissanomistajaa valittiin vaihtamaan kissanruokansa lihaisampaan. Ilmeisesti lyhyt perusteluni Pesosesta oli riittävän hyvä ja pääsin mukaan :D Sain siis viime viikolla paketin kissanruokaa kahdeksi viikoksi.


Kissat on kyllä tykänneet tästä paljon, ollaan ihan rauhassa normiruoan ohella syötetty tätä ja jotkut maut häviävät kiposta kokonaan toisin kuin "tavallisten" ruokien kohdalla jolloin kippoon jää aina pohjalle hieman, ja jotkut maut taas eivät meinaa maistua ollenkaan. Enimmäkseen on kuitenkin maistunut hyvin. Makuja olikin aika paljon erilaisia, niin kuivaruoassa kuin "normaalissa" kastikkeisessa pussiruoassakin. En oikein osaa kirjoittaa postausta kissanruoasta, mutta voin kyllä ihan oikeasti suositella tätä ruokaa jos vain on saatavilla kaupasta. Tämä on lihaisampaa ja näinollen parempaa kissalle kuin normiruoka ja uskoisin että suurimmalle osalle kissoista maistuu, kun muistaa oikein totuttaa uuteen ruokaan! Mulla ei ole mitään tietoa minkä hintaista tämä on, tätä ei välttämättä edes meidän kaupoista saa, en ostele itse kissanruokia joten en ole varma. Kannattaa kyllä ainakin kokeilla, ei siinä paljon häviä :) Ja tosiaan mielipiteensä sai sanoa ihan vapaasti tästä, eli en mitenkään käskystä tätä "ylistä".



#fiksuvaihto #deluxeprimacat

torstai 20. elokuuta 2015

Heppaostoksia

Noniin, nyt olen saanut kuvailtua suurinpiirtein kaikki ostokset ja pääsin kirjoittamaan tätä postausta. Mua väsyttää ihan hirveästi joten toivottavasti jaksan edes tämän kirjoittaa loppuun... Ihan kaikkea en tähän kuvannut (suitsia, ne näkyy sitten muissa kuvissa, vatsapanssaria sekä yhtä Kuldan loimea sekä Pamin kintereeseen tuleva w-healing joku unohtui postauksesta, en jaksa lisätä enää) koska ne olisi hieman hankalat kuvata ja ovat muutenkin jo vähän vanhoja ja epäolennaisia tässä. Eiköhän näitä silti ole tarpeeksi, vaikka onkin vähemmän mitä kuvittelin. Olen nimittäin nyt kesän/kevään aikana ostellut paljon tavallista enemmän heppatarvikkeita, tai mitään ylipäätään. Ja ihan jo nyt tiedoksi että olen maksanut lähes kaiken näistä kokonaan itse, ei tarvitse siitä sitten kenenkään sanoa kuinka lellitty olenkaan ;) Lisäksi nyt tätä kirjoittaessani muistin että unohdin erikseen kuvata ratsastuskenkäni, joten saatte tyytyä vain kuvaan jossa ne ovat minichapsien kanssa jalassa. Eipä sitten muuta, aloitetaan! Ja tosiaan kuvina halusitte tämän joten kuvina myös tämän saatte. Nää ei oo missään uutuusjärjestyksessä, länttäsin vaan kuvat tähän.

Charles Owen Wellington Classic kypärä, tämän ostin jo joskus alkukeväästä käytettynä netistä. Aivan älyttömän hyvä päässä, juuri sopivan mallinen mun päähän! Vähän toki "tavallista" kypärää kuumempi kesällä mutta ei ole ainakaan vielä tänä kesänä haitannut yhtään, en ole edes huomannut kuumuutta... Halusin saada jo uuden ja vähän hienomman kypärän ja sitten sattumalta löysin tämän. Tämä on käytetty mutta hyvässä kunnossa pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta joten kelpasi oikein hyvin mulle. Ulkonäöstäkin tykkään vaikka muistaakseni olenkin joskus näitä vihannut juuri sen takia... Koko on periaatteessa yhden liian suuri (59) mutta tämä ei ole mulla yhtä iso kuin toinen 59 kokoinen kypäräni vaan oikeastaan juuri sopiva, mutta uskoisin että mahtuisi vaikka pääni tuohon 59 kokoon kasvaisikin joskus vielä. Toki paksut hiuksetkin vähän vaikuttaa! Hintaa tällä oli 120e + postit.


Rintaremmimartingaali, merkkiä en muista mutta Börjesiltä Ruotsista ostettu joten veikkaisin että on joku Börjesin oma merkki. Tätä käytän nykyään aina, kun käytän martingaalia. Tästä saa myös pelkän rintaremmin joka on meille ainakin tarpeellinen juttu välillä, varsinkin Lakulla. Tämä istuu hyvin mutta oli vähän reilu Pamille kun se on niin siro joten piti tehdä pari lisäreikää ennekuin tämä sopi hyvin. Tämän ostin myös sen takia että halusin uuden, hienomman martingaalin. Tyytyväinen olen tähän, vaikka tälläisiä yleensä onkin vain kenttäratsastajilla :D Juuri siinä kaupassa ei ollut oikean väristä "tavallista" rintaremmimartingaalia. Hintaa tällä oli kai n. 450kr, eli n. 45-50e.


Ääniä vaimentava korvahuppu, tämä on näistä uusin ostos ja tämän ostin viime viikonloppuna Miljoona Hevosesta. Tälläinen sekä tavallinen musta korvahuppu tulivat vastaan eräässä korissa ja koska etsin mustaa korvahuppua mustan huovan kanssa, päätin ostaa tämän. Mietin kauan otanko tämän vaimentavan vai tavallisen hupun, mutta päädyin tähän koska ajattelin että onpahan ainakin varalla tälläinenkin jos sattuu enemmän tarvitsemaan ja Pamille ei todellakaan ole haittaa vähemmästä melusta esim. kisoissa. Tätä en ole vielä päässyt Pamille koittamaan mutta pian onneksi pääsee kun saikku loppuu huomenna ja saa alkaa liikuttamaan! Hintaa tällä oli 23 euroa, ei mielestäni ollenkaan paha. Merkki on Busse.


Kisapaita, Horze/Agrimarket. Kesällä ostin Agrimarketista ensimmäisen "oikean" kisapaitani. Tätä testaan ensimmäisen kerran käytössä lauantaina estekisoissa, tästä en osaa siis sen kummempaa vielä sanoa. Väri ainakin sopii melkein kaikkeen. Hintaa oli muistaakseni 10e kun oli alennuksessa, normaalisti jotain 22e.


Horse Comfort kokogrippipaikkaiset ratsastushousut, ah niin ihanat. Nämä ostin tiistaina viimein jonkun ajan suunnittelun jälkeen ja on ihanat vaikka vasta kerran olenkin näillä ratsastanut! Nämäkin ostin paremmiksi housuiksi valkkuihin yms. En vaan malttaisi olla käyttämättä joka kerta. Ei yhtään oudon tuntuiset, tosi pitävät ja sukkapuntti on hyvä. Sen verran mitä Shirleyllä näillä köpöttelin oli tosi hyvät, nämäkin kunnolla testiin viimeistään lauantaina. Ei tunnu yhtään kovalta nuo paikat kun istuu satulassa toisin kuin normaaleissa housuissa, ja nää onkin ekat kokopaikkaiset pitkään aikaan mitä ostan vaikka niistä eniten pidänkin. Voin kyllä suositella tähänastisen perusteella! Ulkonäkö ja värikin on mielestäni todella kivat. Kooksi valikoitui 34 joka on hieman nafti vyötäröltä mutta muuten sopiva, uskon että nämä vähän löystyy ja satavarmasti ostan isommat samanlaiset kun nämä eivät enää mahdu. Todella positiivinen yllätys oli näiden pituus, olin varma että pienimmässä koossa jäisi lahje lyhyeksi mutta ei jäänytkään vaikka aika pitkä olenkin. (177cm) Yleensä jos on tarpeeksi tiukat housut, ne ovat liian lyhyet. Nyt onneksi siis ei vaan tulivat kunnolla nilkkaan asti. Pahoittelut ettette saaneet vielä kuvaa päällä näistä mutta kirjoittelen näistä kyllä myöhemmin lisää kokemuksia ja kuvia päällä, nyt ei vaan ollut ketään kotona kuvaamassa.  Hintaa näillä on 119e mutta itse sain nämä hieman halvemmalla.


 Freejump jalustimet. Ei tarvitse paljoa edes sanoa, ihan älyttömän hyvät! Kesällä sain päähäni että pakko ostaa tälläiset kun on rahaa ja niinhän sitten ostin... Ei muuten heilahda enää jalka taakse hypyssä lähes yhtään. Ulkonäöstä tykkään myös erittäin paljon, ei mitään huonoa sanottavaa kallista hintaa lukuunottamatta. Väriksi valikoitui musta, koska en kestä jos värit eivät jossain varusteissa sovi yhteen ja nämä käyvät kaikkien kanssa. Nämä oli Ruotsissa hieman halvempia joten ostin nämä sieltä, n. 250 euroa, kun Suomessa vastaavat on 290 euroa. Tosin toki sitten toisessa kaupassa olisivat maksaneet 235e...


Ariat jodhpurit & minichapsit, nämäkin Ruotsista. Huomasin että vanhat saappaat ovat jääneet ihan liian lyhyeksi ja ovat siksi rumat. En olisi vaihtanut saappaista pois, mutta en halunnut vielä ostaa kalliimpia saappaita vaan ne on sitten vasta seuraavat kun nämä hajoavat/jäävät pieneksi jos jäävät. Noh, onhan niitä halvempiakin saappaita vaan kun ei mistään löytynyt. Käytiin Ruotsissa ainakin viidessä kaupassa ja aina oli joko varren leveys, korkeus tai kenkäosan koko väärä. Yhdet oli muuten hyvät mutta liian leveät, yhdet liian pienet jalkaosasta ja kaikki muut liian matalia, mulla kun varren pitää saappaassa olla 50cm ja ei saa olla koulusaappaat. Viimeisessä kaupassa sitten viimein luovutin ja päädyin tähän vaihtoehtoon, minichapseissa kun sattui löytymään sopiva koko. Ei ehkä maailman erikoisimmat ja hienoimmat mutta oikein hyvät ja tukevat. Kengät on älyttömän hyvät jalassa ja eron halvempiin kyllä huomaa. Hintaa kengillä taisi olla n. 115e ja minichapseilla n. 130e, eli yhteensä 250 euron luokkaa, samaa kuin saappaissa etsin.


Aika pitkät selostukset tuli vaikka jonkun verran jätin poiskin turhia selostuksia mutta toivottavasti jaksoitte lukea! Mitä olitte mieltä? Löytyykö teiltä samoja tuotteita ja oletteko olleet tyytyväisiä?